kolmastoista

Pienesti elämistä  tai pienoista elämää. Ei tyhjää eikä lainkaan merkityksetöntä. Kirjoittamistöitä, lukemista ja lumikävelyjä ja läsnäoloa keittiössä jossa hennon violetit kiemuraiset kuvat tapetissa, unia hennon sinisten raitojen sisällä ja palvelutyön harjoittamista vaaleiksi rapattujen seinien sisällä. Jos seinät voisivat puhua, ne puhuisivat ihmisestä hyvin. Emme ole niin pahoja tai huonoja kuin luulemme tai oletamme tai pelkäämme tai väitämme. Estämme toisiamme, ja itseämmekin, toteuttamasta sitä hyvää jonka kätkemme, toisinaan jopa itseltämme.

kahdestoista

Sain postia lukijalta, jossa hän kertoi vaikuttuneensa, erityisesti muutamista runoistani. Kiitin lukijaa ja kerroin, että sellaista tapahtuu minullekin, kun jokin tekstissä puhuttelee minua erityisellä tavalla. Uskon sanojen vapauttavaankin voimaan, silloin kun ne sitä ovat. Lukija kokee jotakin tavatonta, joskus jopa sellaista että se muuttaa lukijan maailman, tai ainakin avartaa sitä.

Omakustatamista en ollut harkinnut ennen, vaikka sitä ehdoteltiin jo vuosia sitten minulle runokokoelmani suhteen. Silloin omakustantaminen oli huomattavan kallista. Kokoelmani "Valkoinen kulkuri" oli ollut valmiiden töiden pinossa pitkään ja olin jo ajatellut etten sitä julkaisekaan, mutta kiinostuin sitten omakustanne mahdollisuudesta, koska BoD -julkaiseminen on helppoa, ja sopii hyvin tämäntyyppisille pieninmuotoisille kirjoille.
BoDin hankaluus on siinä, että se on myös verkkokirja (google-teoshaku). Sellainen verkkokirja joka on täysin vapaasti kaikkien luettavissa, josta on sellainen seuraus tekijälle että tekijä maksaa siitä, että tuottaa kirjallista materiaalia verkkoon. Ja mikäs siinä, jos niin haluaa rahansa käyttää, meneväthän ne moneen joutavampaankin.

Harkitsen yhä viisaan neuvonantajani neuvoa, novellikokoelmani suhteen. Pidän kuitenkin arvossa sitä, että tekstiä arvioi ulkopuolinenkin "taho", esimerkiksi kustantamon kustannustoimittaja. Hän on tärkeä henkilö kirjan kannalta. Runokokoelmani kulki pitkän matkan ja sain sen matkan aikana arvokkaita neuvoja.

yhdestoista

Laiskahkoa kirjoittamista tänne, muuten kirjoittaminen on edennyt ja työstettyäni novellejani, sain taas palautteen joka kehoitti vielä kertaalleen painimaan tekstieni kanssa. Se on viisas ja hyvä neuvo ihmiseltä jonka sanomisiin luotan.

Kirjoittaminen on tärkeätä, se jo yksistään antaa tekijälleen paljon. Olen tottunut kirjoittamaan useaan kertaan uudestaan, runokokoelmastani "Valkoinen kulkuri" on olemassa neljä versiota, ja lisäksi iso kasa julkaisematonta materiaalia. Omakustanne oli sen kohdalla ihan paikallaan, sanoi viisas neuvonantajani, ja kehoitti miettimään novellien kohdalla,että lähettäisin ne kustantamokierrokselle. Sitä mietitään sitten kun työ on tehty, en torjunut ajatusta. Teen kuitenkin ensin työni niin valmiiksi kuin suinkin, vaikka siihen menisi toinenkin vuosi.

kymmenes

Jokin muljahti mielessäni, kuuntelin sitä ja annoin sen puhua yhden yön. Aamulla se jatkoi kulkuaan, jätti minut rauhaan, takaisin siihen maailmaan jonne se kuuluukin. Sen valta on päättynyt tässä valtakunnassa. En katso sitä, näen sen läpi. Kuningas on alasti !

yhdeksäs

Syksy tuoksuu varhain aamulla. Se tuoksuu kylmälle. Olen pitänyt kuolevaa kädestä. Hänen kätensä kylmeni. Tunsin sen kämmenessäni. Kuoleman kylmän. Syksyn kylmyys on toisenlaista kylmyyttä. Kasvit lepäävät, ne vetäytyvät ja kääntyvät sisäänpäin, sinne missä on niiden sykkivä ja elävä sisin. Lehtivihreä vähenee, katoaa lehdistä, ja sen alta paljastuvat lehden muut värit. Puut eivät kuole, ne vain esittävät kuollutta ja odottavat, että valo ja lämpö palaavat.