yhdeksäs

Syksy tuoksuu varhain aamulla. Se tuoksuu kylmälle. Olen pitänyt kuolevaa kädestä. Hänen kätensä kylmeni. Tunsin sen kämmenessäni. Kuoleman kylmän. Syksyn kylmyys on toisenlaista kylmyyttä. Kasvit lepäävät, ne vetäytyvät ja kääntyvät sisäänpäin, sinne missä on niiden sykkivä ja elävä sisin. Lehtivihreä vähenee, katoaa lehdistä, ja sen alta paljastuvat lehden muut värit. Puut eivät kuole, ne vain esittävät kuollutta ja odottavat, että valo ja lämpö palaavat.