toinen

Tämä blogi on syntynyt runokokoelmaani varten tehtyjen kotisivujen sivutuotteena. Kotisivuillani kerrotaan kirjallisista projekteistani lähemmin, blogissa kirjoitan jatkossa muutakin.

Yhtenä tämän kesän hellepäivänä istuin verhojen sisällä, kuvittelin olevani näyttämömestari joka on ja toimii aina esiripun takana. Yleisö näkee esityksen, vain sen, ei näe näyttämömestarin silmin näytelmää.

Oli niin kuuma, että suljin ikkunatkin ettei kuuma ilma tunkeutuisi sisälle. Istuin hämärässä, varjoisassa huoneessa, en puhunut moneen päivään kuin itsekseni.

Eeva-Liisa Manner kirjoitti Andalusian helteessä näin:

"Tahtoisin riisua kengät jalastani ja kahlata syvässä ruohikossa, tuntea lämpimän maan ja viileän ruohon jalkapohjaani vasten. Istua ruohoon, koskettaa sitä, tuntea sen hauraan elämän, joka on puhjenneut maan tajuttomasta. Painaa poskeni ruohoon, unohtaa, nukkua, ympärillä unen fragmentit. Tahdoin, olen tahtonut; miksi en enää tahdo? Koska aistit tahtovat aina enemmän; lopulta tahtoisin itse olla ruoho.
   Siis valitsen olemassaolon tällä puolen, yksinäisyyden väistämättömän modaalisuuden, sangen abstraktisen olemassaolon, jossa en tahdo mitään muuta kuin olemassaoloa ilman mielenliikutuksia, itseäni ilman ehtoja. Vapauden kuilun."
(e-l manner, kirjoitettu kivi/motiivi numero 2 - eli idean palautuminen)

Luettuani sen, sain ideani takaisin eivätkä ajatukseni lepattaneet tiehensä kuin alati pakenevat perhoset.