Olen julkaissut runokokoelman "Valkoinen kulkuri" BoD-kustantamon kautta. Siitä voi lukea lisää kotisivuiltani.
Tässä blogissa pieniä havaintoja, merkintöjä.
Käänsin sivua seinäallakassani, otin tiskiharjan käteeni ja tiskasin. Kaikki likaiset astiat. Itketti. Jokin ikävä painoi, se jota jokainen ihminen potee, aina joskus. Sitä ei voi lääkitä. Sen kanssa voi vain opetella elämään, sanoi isoisä.
2 kommenttia:
Minua ainakin itkettää tuleva syksy, se pelottaa jo nyt.
Tuntuu lahtaamiselta, joo-o. Mutta niinkin, että syksy ja talvi, nehän ovat vain kaksi kylmää kylkeä siinä kesien välissä.
Eikäs tämä kesä nyt ole ees ohi, susupetal.
Lähetä kommentti